Lukekaa allaolevan pohjaksi Ari Suutarlan blogiteksti samasta aiheesta.
Tässä kommentoidaan sitä, mutta mukana on omiakin havaintojani.
Tahdonpa oikaista vanhempaa valtiomiestä, Ari Suutarlaa omien kirjojeni
osalta. En myynyt hänelle yhden kirjan sidottua ja nidottua laitosta vaan
kaksi kirjaaa: kovakantinen on nimeltään Yyteristä Reposaareen ja pokkari
Meren ja vuorten Montenegro. Melko erilaisista ympäristöistä on siis
kysymys.
Olemme Wanhan kirjan päivien perjantaiohjelmasta samaa ja kalasopasta eri
mieltä. Keitto osoittautui minun makuuni suolattomaksi. Sen nautittavuutta
olisi ratkaisevasti parantanut kala. Tavallisesti tämä ainesosa sisältyy
kalasoppiin. Minulle tuotuun annokseen ei veden viljaa ollut eksynyt. Tuli
ikävä makkarakojua, joka niin ikään puuttui alueelta.
Ohjelma oli torstai-iltana huomattavasti kiintoisampaa kuin perjantaina.
Maarit Tyrkkö-Huovisen kekkosnauhat ovat ainutlaatuisia. Urkki panee kahteen
otteeseen lauluksi, sanelee myllykirjettä Maaritin nauhurille ja perustelee
saatanan/onnettomia tunareitaan. Esityksensä lopuksi Maarit laulatti meitä
itsensä ja Kekkosen johdolla tyyliin: savivati, kivivati, puuvati, ruukku.
Kävin esityksen ja Suomen tietokirjailijat ry:n illanvieton välissä
kertomassa Maaritille, että hän haastatteli minua 42 vuotta sitten
Kotilieteen aiheena ylioppilaaksi pääsyni. Pienen miettimisen jälkeen nainen
muisti tapauksen. Saatuaan kuulla, että minulla oli edellisenä iltana ollut
syntymäpäivä hän laulatti ympärillä parveilleilla tutun onnittelulaulun
"paljon onnea vaan." Joku Raisa tahtoi ottaa meistä kuvan. Käteni
toimittajan vyötäröllä todistaa, ettei asianomainen ole ikääntynyt
päivääkään näinä vuosina. On tavattoman helppo nimetä mieliinjäävin asia
tämän vuoden wanhan kirjan päiviltä.
Ari Suutarla kertoikin oleellisen perjantaiohjelmasta. En minäkään siitä
ihmeemmin vaikuttunut. Arvostukseni Teemu Keskisarjaa kohtaan romahti hänen
laukoessaan mielipiteitä kymmenestä itselleen tärkeästä kirjasta. Hän
luonnehti mm. metsäteollisuusjohtajiamme sivistyneiksi ja avarakatseisiksi
henkilöiksi. Koskematonta luontoa Keskisarja sanoi vihaavansa,
talousmetsässä taas viihtyvänsä. Luonnosta vieraantunut riistokapitalismin
lakeija on tämä sinänsä kiinnostavia historiakirjoja kirjoittanut raharenki.
Blogi: tiira-kirjat.blogspot.com
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti