maanantai 16. toukokuuta 2016

LINTUJEN YÖ






Kolme viikkoa meitä helli lämmin pouta päivät pääskytysten, mutta annas
olla, kun sokeiden lintuyö tä  viettää alettiin: kyllä silloin tuli vettä
taivaalta. Väliin kaatamalla, väliin rankasti, joskus vain tihkuten sitä
niskaan saatiin. Lintuyöhön osallistuja tunnistettiin Onnelan respassa
jännittyneestä ilmeestä. Voidaanko ollenkaan retkeillä?


Voitiin toki. Onnelan pihapiirissä käpsehdittiin käyt. katsoen kuivina.
Lintuja vain olisi sopinut olla enemmän Tuusulanjärven vesissä kuin ne pari
lokkia ja rantasipi. Mustarastas rannalla kyllä heläytteli huiluaan
väsymättä tunnista toiseen. Ehkä se tietää olevansa Uudenmaan maakuntalintu.
Lauluero vasta aamuyöstä kuultuun laulurastaaseen on selkeä muttei yleisesti
tunnettu. Tapahtuman toinen päätavoite oli oppia erottamaan nämä yleiset
rastaat toisistaan. Niitäkin tavallisempi punakylkirastas kiekuu ja kitisee
omaperäisemmin joskin eri murteilla Itä- ja Länsi-Suomessa.


Retkien toiseksi tavoitteeksi asetin kahden runsaslukuisimman lintulajimme,
peipon ja pajulinnun tunnistuksen. Myös tähän antoi keväinen Keski-Uusimaa
hyvät edellytykset. Peipot ja pajulinnut lauloivat täyttä kaulaa Onnelan
pihapiirissä, aamutuimaan jopa niin päällekkäin, että ehdin sanoa puolet
toisen nimestä kun jo toinen tirskautti. Jäi silti kuva, että osallistujat
oppivat sekä peippo- että rastasläksyn.


Aamuneljältä siis ampaisimme Tuusulaa ja Järvenpäätä kiertävälle radalle.
Vaikka ensimmäinen kohde oli Lemmenlaakso, emme toteuttaneet katalaa
ideaamme rymistellä hääyötä viettävän parin sviittiin heitä linturetkelle
kutsumaan. Muuan myöhäinen häävieras pyrki luontoväen autoon siihen toki
pääsemättä. Me taas pääsimme kuulemaan lähes kaikkia peruslajeja, kesän
symboleja, käkeä ja satakieltäkin. Mitään suurharvinaisuuksia ei tavattu.
Sellaisten ja vähän tavallisempien tuttavien ääniin vihkiydyimme
lauantai-iltana. Lauri Hallikaisen Luonto soi-levyt ovat oivallisia ja niitä
saa lainata Celiasta.


Olen väärä henkilö arvioimaan, miten tapahtuma onnistui. Eivät retkeläiset
kuitenkaan täysin tyytymättömiä yönseutuun olleet, koska ilmaisivat halunsa
osallistua johonkin tämäntapaiseen toistekin.


Lintujen yössä havaitut lajit:


Kalalokki
Naurulokki
Harmaalokki
Talitiainen
Sinitiainen
Kuusitiainen
Hippiäinen (Sari Tuominen ja Olavi Kurttio)
Pohjansirkku (Minä ja Kurttio)
Kirjosieppo
Haarapääsky
Mustarastas
Laulurastas
Punakylkirastas
Punarinta
Käki
Satakieli
Rantasipi
Taivaanvuohi
Pensaskerttu
Mustapääkerttu
Punavarpunen
Valkoposkihanhi
Varis
Harakka
Naakka
Fasaani
Peukaloinen
Sirittäjä
Tiltaltti
Sepelkyyhky
Heinäsorsa eli sinisorsa
Yht. 31


Jos joku mukanaollut muistaa muita, lisätköön. Pienenä pettymyksenä
mainitsen tikkojen poissaolon. Kovasti odotin meidän saavan kuulla
harvinaista idän  uunilintua. Sellainen kuuluu Lemmenlaakson linnustoon.


Blogi: tiira-kirjat.blogspot.com

verkkokauppa: www.tiirakirjat.fi

1 kommentti:

  1. Kiitos elämyksellisestä Lintujen yöstä. Odotan innolla pääseväni mökille kuuntelemaan miten hyvin lintuja opin tunnistamaan. :)

    VastaaPoista