tiistai 29. syyskuuta 2015

PIILOSANOISTA JA SANAPÄHKINÖISTÄ



Erikoinen tilanne: Tiiratorpassa ei ole tekeillä uutta kirjaa. Saatuani
kyhätyksi tekstit Montenegro-opukseen aloin muun työn puutteessa pitää
sanaseppokurssia. Kurssilaiset ovat sokeita mutteivät sansokeita. Kyse on
jatkokurssista. Ensimmäisellä oppitunnilla esiteltiin piilosanojen ja
sanaleikkien lajeja. Tuleeko sinulle, blogini lukija, mieleen joitain
tehtävätyyppejä, joita alla ei mainita.

Teksti alkaa:
Yleistä kurssista ja seppoilusta

Tulette pettymään, jos odotatte kurssilta uusia sanaseppoilun muotoja ja
tekniikoita. Raisaa lukuun ottamatta tämä tulee olemaan teille vanhan
kertausta. Kenties sentään tehtävät ovat alkeiskurssin probleemeja
vaikeampia. Kaikki piilosanojen ja sanaleikkien lajit tulivat läpikäydyiksi
viime syksynä.

Ala on toisaalta joustavasti kehittyvä. Kokonaan uusia kysymystyyppejä
keksitään yhä. Kenties keksimme niitä tällä kurssillakin. Jotkin jäävät
toimivina elämään, toiset haudataan kömpelyytensä tai liiallisen vaikeutensa
vuoksi vähin äänin. Viimeksi mainitulla tavalla on käynyt mm. Antti Skytän
tarjoamille ns. skytismeille ja minun keksinnöistäni toka- ja vikatiiville.
Nämä eivät ole löytäneet paikkaa ristikkolehdissä eivätkä sanoma- ja
aikakauslehtien ristikoissa. Voin toki mahdollisesta pyynnöstänne esitellä
myös nuo, mutta tässä olemassaolevat piilosanan tyypit:

Sanakätkö: sana suoraan kirjoitettuna toisen sanan sisälle tai useamman
sanan alueelle (koh-talo- kas samba tai kohtalo-kassa-mba)

Nirepakat: Sama toisin päin eli kätkö luettuna oikealta
vasemmalle.ari-itse-nnah)

Palindromi: Sana tai lause sama lukipa sen kummin päin tahansa
(taloussuolat, iso rikas sika sökösakissa kirosi)

Anagrammi: Sanan kaikki kirjaimet eri järjestykseen sekoitettuna niin, että
saadaan toinnen sana (Tonava - avanto, euroviisukarsinnat - siivu rokin
reunasta).

Sanankääntö: Tavut tai äänteet nurin niskoin (kalatiira - tilakaara, puhuva
kello - kehuva pullo, hurmaava kimalainen - kirmaava humalainen)

Syli: Sana tai sanapari, jossa kaksi sanaa on ikään kuin sylikkäin: (
satukirja = tuki sarjassa, merivirta = rivi merrassa)

Synonyymi/mielleyhtymä: Pelataan sanojen monilla merkityksillä (Jos sinulla
on autonomia voit auton omia, Nyt nalle maksa= puh + elimet = puhelimet)

Kirjainkuvat: Sanan kirjainten ulkonäköön perustuvat tehtävät,
näkövammaisille myös pistekirjoituksesta. Myös kirjainten ääntämiseen
pohjautuen (vasta rakki = västäräkki, pyöreä vatsa USA:ssa = Omaha, jos
kainon neidon koolla ei ole väliä, hän on Aino).

Lyhenteet: Alkuaineiden, viikonpäivien, mittayksiköiden, järjestöjen jne.
lyhenteitä yhdistellen: (Suomen ammattiliittojen keskusliiton ja Suomen
armeijan esikuva on Saksa, kultainen vihannes = automaatti eli au +
tomaatti)

Sanaleikkejä ovat mm. arvoitukset, sutkaukset, kirjainpelit, keinokielet
(kontin, veden ym. kieli<) ja lorut sekä hokemat. Sanaseppo voi myös laatia
ruudukon, jonka jollekin riville syntyy sana. Hän voi myös hajottaa lauseen
kirjaimikseen ja koota sen uudelleen (kokko) sekä antaa joitain
ajattelemansa lauseen tai ilmaisun sanojen kirjaimia niiden aseman kertoen.


TEHTÄVÄT

Aloitamme kevyesti kahdella sanaleikillä.
1. Keksikää mahdollisimman pitkä mutta luonteva lause, jossa esiintyy vain
yhtä vokaalia. Vokaali ei saa olla a eikä i, koska ne ovat kovin yleisiä.
Esimerkkejä: hullun murkun ruutupuku tuhruuntuu, kun puruluu juuttuu tutun
pupun kurkkuun. Älä päästä märkää näätää hääräämään tämän ärhäkkään härän
häntäpäähän).

Tehtävä 2: Saata sanaseppo satimeen: Olen ajatellut yhdeksänkirjaimisen,
k-kirjaimella alkavan sanan. Kyselkää mahdollisimman ovelasti, onko sanani
se, mitä itsehaet. Ellen osaa vastata kysymykseesi eli en tiedä, mitä k:lla
alkavaa, yhdeksänkirjaimista sanaa tarkoitit, minun on annettava seuraava
kirjain. Joka sitten arvaa sanani, saa olla seuraava ajattelija. Esimerkki:
Jos olisin ajatellut vaikka sanaa karikukko ja sinä kysyisit: onko se
kielten taitaja ja minä vastaisin, että se ei ole kitaristi, en joutuisi
antamaan seuraavaa kirjainta eli a:ta. Ellen sen sijaan hoksaisi että
tarkoitat kielten taitajalla kitaristia (Kitarassa on kielet), joutuisin
antamaan sen ajattelemani karikukon toisen kirjaimen, a:n. Jos kysymyksesi
on sellainen, ettei se oikein vastaa ajattelemaasi sanaa tai on kohtuuttoman
vaikea, voin hylätä sen. alkakaapa kysellä. Sanani alkaa siis k:lla siinä on
yhdeksän kirjainta eikä se ole enempää karikukko kuin kitaristikaan.

Kaikki tehtävien suoritukset jokaisen näkyviin tälle palstalle.


Blogi: tiira-kirjat.blogspot.com
verkkokauppa: www.tiirakirjat.fi

perjantai 25. syyskuuta 2015

HALLITUKSEN LEIKKAUKSET MYRKKYÄ PIENYRITTÄJÄLLE



Käytin pienen yrittäjän puheenvuoron hallituksen leikkauksia vastustavassa
mielenosoituksessa viime perjantaina. Ilmoitin, etteivät Porin kauppatorin
laidalta yleisölle irvistelevät angry birdsit ole ainoita vihaisia lintuja
siellä. Mikrofonin takana kas seisoi vihainen Tiira. Satakunnan Kansa
mainitsi asian, mutta pidättyi kertomasta, mille Tiira oli vihainen. Kuulkaa
siis: suurten vientiyhtiöiden hallitseman EK:n sanelemassa, hallituksen
lainsäädännöksi määräämässä leikkauspolitiikassa ei oteta huomioon
ostovoiman laskua. Viiden prosentin alenema palkoissa on suurelta osin pois
kotimaisesta kulutuksesta. Eläkeläisten ja opiskelijoiden ajaminen
toimeentulorajan alapuolelle vaikuttaa samaan suuntaan. Se kaikki heikentää
pienen ja monen keskisuurenkin yrittäjän tulosta. Mehän emme harjoita
vientiä, joten koko myynti koostuu suomalaisten ostoista ja hankinnoista. Ei
silloin osteta kirjoja, leivoksia, ravintolaruokaa eikä käsintehtyjä koreja,
kun nipin napin saa peruselintarvikkeet maksetuksi. Moni vanha joutuu jopa
valitsemaan linjalla leipä - lääkkeet. Mihinkään ylimääräiseen eivät varat
riitä. Suutarit, räätälit, parturit, kampaajat, korinpunojat, harjansitojat,
taksikuskit jne. tuskailevat asiakkaiden puutteessa. Siitä minä olen
vihainen.

Blogi: tiira-kirjat.blogspot.com
verkkokauppa: www.tiirakirjat.fi

keskiviikko 23. syyskuuta 2015

PAKOLAISEN HENKI AINA KATKOLLA



Aiheen osallistua viimepäivien kiihkeimpään some-keskusteluun antoi muuan
tuttavani Lea, joka sanoi mieluummin jäävänsä Suomeen tapettavaksi kuin
muuttavansa pakolaisena ulkomaille. Hänelle ja teille muille totean, että:

On helppo sanoa, että mieluummin kuolisi omassa maassa kuin lähtisi
pakolaiseksi, jos todellinen kokemus hengenvaarasta puuttuu. Et sinä Lea ole
ollut paikassa, jossa henkeäsi uhataan koko ajan ja minkä tahansa nurkan
takaa voi ilmaantua pyssymies tappamaan sinut. Se on kotimaastaan lähtevien
irakilaisten, syyrialaisten, somalien ja monen muun tilanne. Perheiden
matkustuskykyisimmät lähtevät valmistamaan uusia oloja omilleen, nämä
tulevat perässä, jos turvapaikka järjestyy. Kymmenet tuhannet
suomalaislapset saivat turvapaikan Ruotsista ja Tanskasta sodan aikana. Nyt
on meidän vuoromme antaa turvapaikka niille, jotka taistelujen keskellä
ovat.

Suomen työttömien tai edes eläkeläisten ja opiskelijoiden oloja ei voi
verratakaan afrikkalaiseen köyhyyteen. Oikea nälkä ja täysi varattomuus on
800 miljoonan ihmisen osa joka päivä. Meillä ei sentään kenenkään tarvitse
kuolla nälkään, ellei itse aiheuta sitä juomalla niin rankasti, että
unohtaa syödä tai käyttämällä kaikki rahat viinaan.

Totta on, että lähimmäisiä pitää auttaa heidän kotimaissaan. Tämä ei
taistelujen vuoksi ole aina mahdollista. Suomi sitä paitsi leikkasi
kehitysapurahojaan niin, että entistä vähemmän viemme apua kriisi- ja
nälkäalueille. On hienoa, että autamme niiden asukkaita edes täällä.

Jos pakolaiset tulisivat tänne vain mukavuussyistä, vaurastuakseen ja
viedäkseen meiltä meidän naisemme, heitä sopisi pitää tosi typerinä. Kuka
hitto viitsii muuttaa kylmään, pimeään ja loskaiseen pohjolaan, jossa iso
osa kansasta todellisuudessa vihaa tulijoita. Eivät he varmasti kaikkia
vaaroja uhmaten tänne tulisi, ellei olisi ehdoton pakko.

Ilmoitin jo aiemmin luovuttavani kesämökkini pakolaisperheelle. Kielimuuria
ei ole, sillä me molemmat osaamme englantia, minä ranskaakin ja vaimo
arabiaa. Kansainvälisellä elekielellä pärjää sitä paitsi hyvin.

Blogi: tiira-kirjat.blogspot.com
Google+ Hannes Tiira
Youtube: Hannes Tiira
Sähköposti: kirja.hannes@gmail.com
verkkokauppa: www.tiirakirjat.fi



maanantai 21. syyskuuta 2015

KÄDENOJENNUS SOKEILLE NUORILLE



Sokeat käyvät vilkasta ja osin kärkevää keskustelua tekniikan suomista
uusista mahdollisuuksista. Nuoret toivottavat ne tervetulleiksi, vanhat
pelkäävät. Nuorten nokkamies on Toni Ilola, johon alussa viittaan.

Kas näin:

En tiedä, onko Tonikin nuori, mutta te Elias ja Annukka ainakin olette.
Tällaisena kuusikymppisenä arvostan kovasti näppäimistöillänne puhaltelevia,
raikkaita tuulia. Nuorina teidän kuuluukin kyseenalaistaa meidän vanhojen
asenteet. Huominen on teidän. Olisin tosi huolissani, jos ikäisenne sokeat
jämähtäisivät jököttämään juurillaan seuraamatta teknistä kehitystä. On
oikein vaatia tekniikan innovaatioita myös meidän vammaisten käyttöön.
Ainoa, mitä pyydän, on pientä ymmärrystä vanhoja, sairaita, väsyneitä ja
huono-oppisia kohtaan. Ei kyvyttömyys eikä haluttomuus oppia uusia
tekniikoita johdu jokaisen tapauksessa laiskuudesta.

Yritin muuten itse vuosikausia toimia kehityksen jarruna. Sitten huomasin
sen olevan itsekkyyttä. Tein väärin vaatiessani kirjastoa a pysäyttämään
pyörät, jotta kaltaiseni it-invalidit pysyisivät kärryillä. Eihän kirjasto
voi eikä saa olla vain minunkaltaisiani varten. Sitä paitsi uskon, että
kovalla harjoituksella ja paneutumisella kykenisin omaksumaan nykytekniikat.
En vain koe niitä välttämättömiksi työni enkä elämäni kannalta. Sitten, kun
älypuhelimet ja tablettitietsikat ovat ainoa vaihtoehto, olen työni tehnyt
ja elämäni elänyt. Voin tyytyväisenä luovuttaa, sillä vanhojen tekniikoiden
tukemana olen paljon saavuttanut.

Blogi: tiira-kirjat.blogspot.com
Google+ Hannes Tiira
Youtube: Hannes Tiira
Sähköposti: kirja.hannes@gmail.com
verkkokauppa: www.tiirakirjat.fi

sunnuntai 20. syyskuuta 2015

KOKENUT KAVERI MUKAASI LINTURETKELLE



Pyydettiin uusia ideoita lintuyhdistysten ja liittomme Birdlifen toimintaan.
Ehdotettiin lintujen suojeluprofessuuria. Se maksaisi sivukuluineen miljoona
euroa vuodessa. Minä lähestyin asiaa vanhan, vammaisen, lapsen ja
aloittelijan vinkkelist. Näin:
Kaikki kunnia tutkimukselle, mutta sydäntäni lähempänä on Lintuharrastus
kaikille-tyyppinen toiminta. Linnut eivät kuulu vain nuorille, terveille
miehille, joiden ehdoilla yhdistykset voittopuolisesti aktiviteetteja
tarjoavat. Pihapinnakisat ovat monissa yhdistyksissä oikeastaan ainoa
jokaiselle soveltuva toiminto. Meillä Ply:ssä kokoontuvat tosin kääkät eli
ikääntyneet lintuharrastajat, mutta vain kerran vuodessa. Ikäraja on niinkin
alhainen kuin 40 vuotta.

Seniori- vammais- ja aloittelijatoiminnaksi ehdotan ystävä-/kaveripalvelua.
Harrastuksessaan pidemmälle ehtineet ilmnoittautuisivat vapaaehtoisiksi
retkikavereiksi vanhalle, vammaiselle, lapselle tai
epävarmalle aloittelijalle. Paras tapa oppia tuntemaan linnut on retkeily ne
tuntevan henkilön kanssa. En tiedä, olisiko omakaan lintujentarkkailuni
jatkunut kovin kauan ilman Kokkolan Harria, Markoa ja Tuomoa. Nyt olisin
valmis ottamaan vaikka muutamankin aloittelijan mukaan retkilleni. Itse
kukin voi toki näin menetellä, mutta yhdistysten soisi keräävän luettelon
retkikavereiksi suostuvista. Olisi siis olemassa ikään kuin kaveripankki,
josta seniori, juniori, vammainen ym. saisi lainaa ilman korkoa. :)

Blogi: tiira-kirjat.blogspot.com
Google+ Hannes Tiira
Youtube: Hannes Tiira
Sähköposti: kirja.hannes@gmail.com
verkkokauppa: www.tiirakirjat.fi

keskiviikko 9. syyskuuta 2015

KUULOSTANI KIITOLLINEN


Kuuloaistia luonnehtii Pentti Linkola lintuharrastajan tärkeimmäksi
aistiksi. Joskus uskon hänen olevan oikeassa. Teesi toteutuu syksyisin
kuulemma näyttävällä mutta myös kuuluvalla tavalla kurkien, hanhien ja
lopulta vielä joutsenten muuttaessa äänekkäinä muille maille vierahille.
Mukavasti ne myös siirtyilevät paikasta toiseen ennen varsinaista muuttoa.
Pellolta veteen ja aamulla takaisin, se tuntuu olevan tapa ainakin täällä
Porin suunnalla. Vaasan Söderfjärden ja Kokemäki - Huittisen Puurijärvi ovat
sokealle harrastajalle niin ikään käynnin arvoisia paikkoja. Kyllä kurjissa
löytyy.

Kurjista kurjimmaksi tunsin muuten oloni eilen, ennen kuin koko vuoden
upeimmasta elämyksestä nauttia sain. Vaimo laski 255 kurjen kiertoparven,
neljä sataa valkoposkihanhea kolmessa ryppäässä ja päälle päätteeksi vielä
1200 sinisorsaa Preiviikin kalarannassa. Ei väliä, vaikka sorsat hiljaisina
miehinä meressä mököttivät, lähtihän hanhista ja kurjista ääntä sitäkin
runsaammalti. Määrät eivät ole (ehkä sinisorsia lukuun ottamatta) mitään
huippulukuja. Minulle ne kyllä riittivät nostamaan lintuharrastukseni lähes
kuolleista.

Porinhanski


Blogi: tiira-kirjat.blogspot.com
verkkokauppa: www.tiirakirjat.fi

sunnuntai 6. syyskuuta 2015

MAAILMAN KAUNEIN NAISÄÄNI



Me sokeathan emme pääse nauttimaan naiskauneudesta. Emme liioin miesten
komeudesta, mutta se harmittaa allekirjoittanutta jostain syystä paljon
vähemmän kuin ensin mainittu puute. Epäkohtaa korjaa kyllä kovastikin se,
että kauniista äänistä vielä nauttia saamme. Hyvät tuoksut, kauniit sanat ja
lauseet, vauvan ihon ja lintujen höyhenpeitteiden pehmeys, niin tällainen,
merkitsee minulle myös paljon.
Äänen kuten kaiken muunkin kauneus on toki vahvasti makuasia.
Laulajattarista minulla on kauneimman äänen antajaksi monta ehdokasta.
Joskus Mireille, joskus Connie, italialainen altto Alice, Saksan lahja
maailmalle Nicole, ehkä sittenkin Marianne Rosenberg, suomnalaisista nykyään
Johanna Iivanainen...
Vaikea on tosiaan valita, mutta juuri äsken, kun laadin visailuihin viikon
kuluttua tulevaa listaa, kohtasin vanhan rakkauteni. Olisiko maailman
kaunein naisääni sittenkin tämä:

Lys Assia: Glocken der Liebe


Blogi: tiira-kirjat.blogspot.com
verkkokauppa: www.tiirakirjat.fi

perjantai 4. syyskuuta 2015

ONNEN KYYNELIÄ



Tapaan tänään silakkamarkkinoilla Jari Laasasen. Hän saa eilen ilmestyneen
Kirkkoposti-lehden numeron, josta löytää runonsa pistekirjoituksella
kirjoitettuna. Jarin runo alkaa säeparilla: "kosketan sokean miehen silmiä.
Suutelen sen onnen kyyneliä."

Silmiäni ei liene kukaan suudellut. Onnen kyynelissä nämä rumat, sairaat,
kuolleet silmät kylpevät silti usein.; viimeksi silloin, kun Laasanen lausui
sen runon Porin Anniksella eli maankuulussa kulttuurikeskus Annankatu
kuudessa. Sisälläni ylittyi salainen raja. Jokin onnistui tunkeutumaan minun
ja sokeuteni väliin. Hyvyyden hanhensulka hipaisi sielua. Pelolla ja
häpeällä ei ollut asuntoa, ei enää, koska sanat suutelivat sen seinät
sumuun.

Keskustelimme eilen Meri-Porin seurakunnan raamattupiirissä mm. siitä,
kuinka Jumala muistuu mieleen eniten hädän hetkellä. Kun vaara väistyy ja
pelko poistuu, unohdamme. Täytyy kuitenkin todeta, että onnen kyynelet ovat
vesiä, joiden huuhtomat käteni pyrkivät ristiin. - Kiitos, että
tällaistakin elämä on.


Blogi: tiira-kirjat.blogspot.com
verkkokauppa: www.tiirakirjat.fi