keskiviikko 28. toukokuuta 2014

Kirjoitan kirjan satakielestä, jos...

Voimat ja talous saattavat kestää sen, että kirjoitan vielä yhden
tietokirjan. Aihe olisi eräin ehdoin satakieli. Tieteellistä pätevyyttä
tehdä niin minulta puuttuu, mutta jos 30 vuoden tarkkailu riittää pohjaksi,
saa unelma kenties kantaa kansien väliin asti.

Toistaiseksi on valmiina vasta nimi: SATAKIELI. Alaotsikoksi tulisi: Lehdon
ja lemmen laulaja. Noin siksi, että kuuluisa laulaja on syytä istuttaa myös
kulttuurin kuvaan. Runon, musiikin ja kansanperinteen aiheena lintu on yksi
suosituimmista. Aineistoa kertynee paljon.

Saanen pyytää apuanne ennen lopullista päätöstä. Kirjoitan sen kirjan, jos:

1. Satakielestä ei ole olemassa suomenkielistä yleisteosta.

2. Kukaan ei ole kirjoittamassa sellaista parastaikaa.

3. Jorma Sorjosen ja muiden lähinnä Itä-Suomesta keräämä materiaali on
vapaasti käytettävissä.

4. Joku kertoo, mihin kannattaa matkustaa kuulemaan pohjolan- ja
etelänsatakieltä samassa maisemassa.

5. Joku kertoo, missä on lähin takuuvarma rubiinisatakielipaikka.

Vastauksianne 35 satakielen laulua tänäkin yönä Porin Toukarissa kuunnellut
Hanski


Blogi: tiira-kirjat.blogspot.com
verkkokauppa: www.tiirakirjat.fi

perjantai 23. toukokuuta 2014

LINTUKÄVELY KIVINISSÄ



Lauantaina 24. toukokuuta alkaen klo 6.00.

Lähtöpaikka on Kivinintien päässä (Kyläsaari) ns. Ahlströmin laiturin
tuntumassa. Kivinintie tekee mutkan postilaatikoiden kohdalla. Älkää jatkako
siitä suoraan vaan ajakaa/pyöräilkää/tallustakaa kääntyen oikealle. Sitten
tietä eteen päin, kunnes putoatte jok... tuota... joki tulee vastaan.

Kävelemme hissun kissun lintuja kuunnellen em. paikasta Fleiviikinniityn ja
lähimpien peltojen laitaan. Matkaa kertyy korkeintaan 1,5 km. Niityn
reunassa pidämme pienen aamuhartauden. Matkan varrella yritämme kertoa
lehdon laulajista. Jos retkeläisiä tulee vähän, tarjoamme jokaiselle
aamukaffeet.

Lämpösesti tervetuloa
Hannes ja Pirjo

PS: Toukarissa muuten täysi rähinä päällä. Jaksan kävellä enää lavalle asti,
mutta jo siinä ehti kuulla rääkät, pesilit, kerttusen sun muut, mitä
satakielten infernaaliselta meuhkaamiselta korva erotti.


Blogi: tiira-kirjat.blogspot.com
verkkokauppa: www.tiirakirjat.fi

keskiviikko 21. toukokuuta 2014

LOHI NOUSEE


Juice Leskinen & Mikko Alatalo - Senaattori ja boheemi (2004) - 9. Lohi nousee (Säv. & san. Alatalo-Leskinen Kalle Päätalon tekstin mukaan) Juice Leskinen (laulu) Mikko Alatalo (laulu, huuliharppu,…
00:05:52
Lisätty 24.6.2013

LOHI NOUSEE

Valitsin kuunneltavakseni Juha Jormanaisen teoksen: Jalokalat - kalastajan
käsikirja, koska aidon renessanssi-ihmisen tavoin janoan tietoa. Eihän
minusta, niin kuin ei arvattavasti sinustakaan lohenkalastajaksi ole,
kaukana siitä. Mutta noin yleissivistyksen takia, jotain olisi kiva tietää
punalihaisista herkuistamme.

Huonokuntoista poropeukaloa kyllä askarrutti tuo alaotsikko. Jos teos
tarjoaa voittopuolisesti niksejä ja välinevinkkejä vetten veteraaneille, voi
kiinnostus piankin kääntyä pettymykseksi. Jo pelkkä pyydysten moninaisuus
pudottaa ehkä alaan perehtymättömän Jormanaisen veneestä.

Kävi kuten usein linturetkillä: aivan muuta saa kuin mitä lähti hakemaan.
Kirja osoittautui alkulehdiltä lähtien harvinaisen viisaaksi viitaksi
elämään. Johtoajatuksena on lausepari: jos harrastus on huvi, se helpottaa
elämää; jos siitä tulee intohimo, se on rasitus.

Jormanainen ei kalasta saaliin vuoksi. Kalastus on antanut hänelle toki
yllin kyllin lohta, siikaa ja taimenta mutta ennen kaikkea elämyksiä.
"Parasta lohireissulla on se, että ollaan lohireissulla", toteaa hän.

Jos saalis ankaran väsytyksen, kovan ponnistelun ja uupumukseen asti
ulottuvan uurastuksen jälkeen karkaa, seisoo veneessä tai rannalla mies,
niin useimmiten hän on mies, tuska sydämessään. Ei kuitenkaan siinä
tapauksessa, että kalaan on lähdetty saaliin sijasta tunnelmat mielessä.
Ollaan irti kaikesta, kaukana kaupungista. Murheet ja elämän kovatkin kolhut
jäivät taipaleiden taa. Sinulla on täysi vapaus kalastaa tai olla
kalastamatta, tehdä nuotio ja keittää kahvit, ehkä tujaus konjakkia juuri
ennen vetäytymistäsi laavuun lepäämään. Senkin voi tehdä milloin tahansa
vuorokauden ajasta välittämättä. Kello on pilannut monen kalaretken.

Mielestäni tuossa on jotain yleispätevää. Asenne, jota Jormanainen muuten
valottaa mukaansatempaavin tarinoin, on kovin terveellinen. Meille kilpailun
läpitunkemille suorittajille nuo tarinat voivat merkitä jopa muutoksen
paikkaa. Tarkista hyvä ihminen kurssia, ettet kuole kateuteesi. Kilpailun
kas aina voittaa joku suurempi lohi kuin sinä.

Kirjan koskettavinta antia oli minulle fiktiivinen kertomus sokeasta
Annelista ja lohijoen pirusta. Totta sadussa, että Jormanainen panee sokean
ihmisen istumaan pyyntiveneen takatuhdolla. Pääsy tähän ympäristöön ja
erakkoystävän antama mahdollisuus irrottautua arjesta on Annelille iso asia.
Sen rinnalla merkitsee vain bonusta, nappaako kojamo, saadaanko se
veneeseen. En kerro, saatiinko.

Jalokalat - kalastajan käsikirja on myös tietokirja. Siitä huolimatta
suosittelen sitä lämpimästi teillekin, joita aihe ei lähtökohtaisesti
kiinnosta ollenkaan. Luonnosta vieraantuneelle tämä on tehokkaampi lääke
kuin Diapam.

Mutta nyt vielä: näin se minulle kaikkein tutuin ja rakkain lohi nousee.
Mikko Alatalo vastaa kysymykseen, olinko lopulta lintu vai kala.

Mikko Alatalo: Lohi nousee




Blogi: tiira-kirjat.blogspot.com
verkkokauppa: www.tiirakirjat.fi

PARI SANAA SATAKIELISTÄ

ΕΛΛΗΝΙΚΟ ΑΗΔΟΝΙ(ΘΕΣΣΑΛΟΝΙΚΗ) common nightingale, (luscinia megarhynchos)
via YouTube Capture
00:07:08
Lisätty 7.2.2013

PARI SANAA SATAKIELISTÄ

Satakieli oli ani harvinainen laulaja vielä 1960-luvun Suomessa.
Luontoromantikot lähtivät sitä varta vasten Karjalaan kuulemaan. Yrjö
Kokolle satakieli merkitsi niin voimakasta elämystä, että hän aivan
tajunnan takaisia sen laulusta sepitti. Sielun lintu, taivaan airut,
viestintuoja tuolta puolen: tämmöisiin yltyi Pessin ja Illuusian isä, Suomen
joutsenen pelastajaksi sanottu kirjailija.

Joutsenen tavoin on laji tosiaan runsastunut rutkasti. Erityisen nopeasti
kanta kasvoi 80- ja 90-luvuilla. Levinneisyysalue laajeni ja yhä useammin
yön laulaja asettui taajamiin. Sille kelpaa ympäristö, joka ei ehkä ole
silmälle kaikkein kaunein, muttta jossa yön ja aamun konsertti soi sävelin
sulo soinnukkain. Samoista vatukoista, pajukoista, lepikoista ja
nokkoskasvustoista voit löytää satakielen lisäksi mestarilaulajat viita- ja
luhtakerttusen.

Helsinkiin satakieli saapui ensi kerran jo v. 1930, mutta oli vuosia suuri
harvinaisuus. Pori sai omansa niin myöhään kuin v. 1962. Tapaus komeili
maakuntalehtemme etusivulla. Hauskaa, sillä viime kevätkesänä laskin täältä
419 laulavaa koirasta, joista 42 pelkästään Toukarin Luotsimäellä,
täytetyllä entisellä kaatopaikalla Kokemäenjoen varressa.

Suunnittelen muuten kirjoittavani seuraavan kirjani juuri satakielestä.
Mukaan tulee myös lähilaji, lintu, joka on tänään yhtä harvinainen Suomessa
kuin tämä pohjoinen serkkunsa ennen: etelän satakieli. Jos tällaista
ääntelyä joskus jossain kuulette, pyydän nöyrimmästi teitä ottamaan
välittömästi yhteyttä itseeni. Lähdemme Pirjon kanssa sitä renkaat vinkuen
kuulemaan. Kahdesti olen sitä Suomessa kuullut, Ilomantsin Hattuvaarassa ja
Espoon Laajalahdessa. Ne ovat unohtumattomia elämyksiä.

Etelänsatakieli:

Blogi: tiira-kirjat.blogspot.com
verkkokauppa: www.tiirakirjat.fi

perjantai 16. toukokuuta 2014

VAIHTOEHTO VITRIINILLE -HANKE




Vai onko se hanke? Unohdin kysyä asiasta eniten tietävältä Kaisa
Penttilältä, kun hänen huoneessaan Nvkp:n hallituksen kokouksen häntäpäässä
pyörähdin. Ennen kyseistä käyntiä en tiennyt museoiden saavutettavuutta
oleellisesti parantavista innovaatioista mitään.

Sama tietämättömyys lienee meistä useimpien valitettava tilanne. Koska asia
koskee mitä läheisimmin kulttuuriväkeä, toivon, että Kaisa tai joku muu
kertoo siitä tämän alueen lukijoille.

Parempaa tietoa odotellessa yritän kertoa itse. Museoesineitä pidetään joko
yksin omaan tai voittopuolisesti vitriineissä. Katsoa saa muttei koskea.
Vitriinien vierillä on infotauluja, joissa kerrotaan, mitä nähtävänä on.
Valtaosa museoiden annista jää näin näkövammaisten ulottumattomiin.
Joidenkin museoiden interaktiiviset ratkaisut ja kuulokkeiden kautta saatava
äänimateriaali lievittävät ongelmaa vähän puoleisesti.

Vitriinin paras korvike on pienoismalli. 3 d-hankkeeksi sanomansa projektin
merkeissä Kaisa antoi käteeni muutaman sellaisen. Tunnistin Puijon
pyöreäpäisen tornin toisella arvauksella, Kualalumpurin kauppakeskusta en
ollenkaan. Museoihin olisi hyvä saada mahdollisimman paljon pienoismalleja
niiden esineistä. Millainen mahtaa olla esim. Satakunnan museossa Porissa
oleva valtioneuvoksetar De Carnalin kantotuoli?

Tekninen yritys lievittää saavuttamattomuuta on Guidio-merkkinen systeemi.
Apple -puhelimeen asennetaan ohjelma, joka tunnistaa museoesineen, kun
käyttäjä astuu sen lähelle. Pyyhkäisemällä ja napauttelemalla puhelin alkaa
kertoa kohteesta. Apua on tarjolla siis museossa suunnistamiseenkin.

Tällainen järjestelmä on jo todellisuutta mm. Ateneumissa ja Mediamuseossa
Tampereella. Sen kalleuden (1800 [euro] yhdellä kielellä ensimmäiseltä
vuodelta)
vuoksi ostaa Tiiratorppa tällaisen vain Satakunnan museoon, Poriin.
Toivottavasti mahdollisimman moni muu museo pystyy hankkimaan Guidion
määrärahoillaan. Kuntatalous on tosin tiukka ja kulttuurilaitosten vielä
tiukempi, mutta jospa jokin rahoitustaho sentään löytyisi. Saavutettavuutta
Guidio lisää paljon.

--

Pari selitystä blogini näkeville lukijoille: Nvkp on Näkövammaisten
kulttuuripalvelu ry., jonka hallitukseen kuulun. Alueella tarkoitan
keskustelupalstaamme sähköpostissa. Kaisa Penttilä on Näkövammaisten
keskusliiton atk-neuvoja, Älykäs ja hauska, sokea nainen.

Blogi: tiira-kirjat.blogspot.com
verkkokauppa: www.tiirakirjat.fi

sunnuntai 11. toukokuuta 2014

JO PELKKÄ PAJULINTU






Pekka Sauri kehui kerran tavatessamme, että hänen kotinsa lähellä laulaa
pajulintu. - Vai oikein uunilintu, olin vähällä töksäyttää minä - Suomen
runsaslukuisimman lajin läsnäolollako mies pullistelee? Ilonsa kullakin.


Kotini nurkalla, suuren joen suuhaaran ja lehdon välissä laulaa parastaikaa
pajulintu. Sen seestynyt sonetti sivelee sielua suloisemmin kuin monen
mestarin musiikki. Alan täydemmin tiedostaa, mitä Pekka halusi sanoa.


Kyse ei ole laulun kauneudestakaan. Toki tuosta tykkään ja uskoakseni myös
Pekka. Ottakaa kuitenkin huomioon, että hän asui silloin kivierämaana
pidetyssä kaupunginosassa. Luulisi korkeintaan lokin, pulun ja ehkä variksen
sinne eksyvän. Matkaa maan pääkaupungin ydinkeskustaan oli kilometri.


Pajulintu kivierämaan laidalla ilahdutti niin kuin minun sisäisen autiomaani
reunaan suostunut lajin laulaja. Ei yli satakiloiseksi lihonut,
verenpainelääkettä tarvitseva polvivammainen enää peninkulmaisia retkiä tee.
TV:stä tuttu, jopa New York Timesissä kehuttu yölaulajakävelyni on
supistunut kuunteluksi parkkipaikalla. Kun se on Suomen parhaan
yölaulajapaikan parkkipaikka, en sentään vaille kerttusia, sirkkalintuja,
ruisrääkkiä enkä varsinkaan satakieliä jää, pomppipa kerran puskissa
pellolta poikennut viiriäinen.


Sirkkalintuja en oikeastaan kuule enää, vaikka niitä kuultavinaon.
Vaatimustaso sopii mitoittaa olojen mukaan. On aika alkaa opiskella
taidoista vaikeinta: sovinnolla luopumisen taitoa.


Blogi: tiira-kirjat.blogspot.com
verkkokauppa: www.tiirakirjat.fi

torstai 8. toukokuuta 2014

YYTERIN EI SOVI MATKIA KALAJOKEA



- Birdlife Suomen vuotuisen suurkilpailun, tornien taiston voitto Yyterin
lietteiden uudelle tornille.

- Leirintäalue, Meriravintola ja ravintola Sininen laguuni myytävänä.

- Kylpylähotellin iso ja monipuolinen 40-vuotisjuhla la 10. 5.

- Tähtikudospistiäisen aiheuttamat tuhot ulottuvat jo lomakylän porteille.

Kaikissa Ilta-Sanomien äänestyksissä Suomen ylivoimaisesti suosituimmaksi
hiekkarannaksi valittu Yyteri on jälleen ajankohtainen. Se on sitä niin
hyvässä kuin pahassa. Hyvät uutiset tulevat itse asiassa ranta-alueen
ulkopuolelta. Yyterin lietteet, kahlaaja- ja vesilintujen loistava
levähdyspaikka muuttuu hyvää vauhtia matkailija- ja
harrastajaystävällisemmäksi. Torneja lisätään ja pitkospuita parannetaan.
Voitto valtakunnallisessa kisassa ei ainakaan hidasta kehitystä. 104 lajia
on kova suoritus kahdeksantuntisessa kilvassa. Onnittelut kehnossa kelissä
lintuja laskeneelle joukkueelle.

Saako leirintäalueen, Meriravintolan ja Sinisen laguunin myyntiä pitää
hyvänä vai huonona uutisena, emme tiedä vielä. Kaupunki eli Porin
matkailusta vastaava Maisa on omistanut leirinnän, Grönmanin pariskunta
Raimo ja Alice jo vuosikymmeniä Meriravintolan. Toivottavasti ainakin
Grönmanit löytävät yritykselleen ostajan. He pureksivat jo pitkälle
kahdeksatta vuosikymmentään. Ravintola seisoo yhdellä Suomen kauneimmista
paikoista, miltei kansallismaisemaksi luonnehdittavalla Keisarinpankilla.
Olisi suuri sääli, jos toiminta loppuisi ostajan puutteeseen.

Kylpylähotellilla menee hyvin. Mäki-Ullakon pariskunta on saanut toimintaan
potkua. Monta konkurssia tehnyt, Porin murheenkryyni on tänään kannattava
yritys. Paikkahan avattiin Rantasipinä v. 1974, joten 40-vuotista taivalta
päästään nyt juhlimaan. Niin tehdään äitienpäivän aattona sangen
monisäikeisin ohjelmin. Kaikkea löytyy intialaisesta päähieronnasta
MM-mitalisti Matti Mattssonin esitelmään, kuntouinnista
nostalgiaillanviettoon kuntotestistä ilmaisiin makkaroihin sadalle
nopeimmalle. Se, että ohjelmaan sisältyy myös inun klo 14 alkava esitelmäni
Yyterin historiasta, ei toivottavasti pilaa päivän tunnelmaa. Kirjaani
Yyteri - dyynien kaunotar on muuten myytävänä kylpylähotellissa kahden
kympin kilohintaan. Raaputtelen nimikirjoituksiani opuksen ostaneiden
kirjoihin.

Yyteristä ei ole muovattu kansainvälistä huvikeskusta. Keinotekoinen
tivolimeininki ja teknisiin laitteisiin perustuva hulabaloo puuttuvat.
Yyteri onkin säilynyt nimen omaan luonnonkauniina hiekkarantana, aitona ja
omaperäisenä meren, hiekan ja auringon paratiisina. Täällä on tavallisen
ihmisen kiva viettää lomaa arjen puitteet unohtaen. Toivottavasti varsinkin
leirintäalueen uusi isäntä, mikä sitten lieneekin, pitää tämän mielessään.
Pystymme kilpailemaan vain olemalla jotain kokonaan muuta kuin muovin ja
metallinhajuinen, ympäristöstään irrallinen turistirysä.


Blogi: tiira-kirjat.blogspot.com
verkkokauppa: www.tiirakirjat.fi

sunnuntai 4. toukokuuta 2014

PESÄVÄRKKEJÄ AASIN SELKÄKARVOISTA?



Kysymysmerkki siksi, etten sattuneesta syystä nähnyt tapahtumaa. Vaimoni
näki ja on vahvasti sitä mieltä, että luonnonvarainen naakka repi karvoja
aasin selkänahasta Gettorfin eläintarhassa lähellä Kielin kaupunkia,
Saksassa. Aasi ei ollut moksiskaan.

Toisena mahdollisuutena pidän ravinnonhankintaa. Voihan kavioeläimen
karvojen seassa asua syömäkelpoisia selkärangattomia. Niin selkeältä
pesätarpeiden otolta tuo kuitenkin vaikutti, että kysäisen vielä, tapahtuuko
tällaista Suomessa. Oletteko havainneet linnun etsivän aineksia pesään
luonnon- tai kotieläimen turkista?

Porinhanski

PS: Kiitos Margus Ellermaalle Pohjois-Saksan lintutilanteen arvioinnista.
Kevät ei ollut ohi; havaitsimme 49 lajia.


Blogi: tiira-kirjat.blogspot.com
verkkokauppa: www.tiirakirjat.fi

lauantai 3. toukokuuta 2014

NEILIKOITA KIVÄÄRINPIIPUISSA


Zeca Afonso - Grândola, Vila Morena Grândola, vila morena Terra da fraternidade O povo é quem mais ordena Dentro de ti, ó cidade Dentro de ti, ó cidade O povo é quem mais ordena Terra da…
00:03:27
Lisätty 24.4.2009
1 083 008 näkymää

NEILIKOITA KIVÄÄRINPIIPUISSA

Tuoreet matkakuvat Itämeren etelärannalta saavat väistyä tärkeiden
nuoruusmuistojen tuolle puolen. Matkan aikana sattui kaksi tapausta, jotka
vievät ajatukseni neljän kymmenen vuoden taa. Juuri noihin aikoihin näet
tutustuin Pia Salmelaan, jonka kuolemasta kertova viesti tavoitti minut
tänään.

Neljä vuosikymmentä tuli viikko sitten kuluneeksi myös Portugalin
neilikkavallankumouksesta. Vaikka Portugali on kaukana, tekivät punaiset
neilikat upseerien kiväärinpiipuissa nuoreen Hannekseen vahvan vaikutuksen.
Toisin kuin Salmelan Pia en kuulunut 70-luvun nuorisoradikaaliin
laululiikkeeseen. Poliittinen kantani liikkui lähempänä oikeaa kuin vasenta
laitaa. Silti nuo neilikat puhuttelivat. Kuin rakkauden ja ihmisystävyyden
manifestit ne kuuluttivat vapauden sanomaa paljon kärsineelle kansalle.
Salazarin ja Caetanon kuristava ote kansan kurkusta herposi. Valta vaihtui
verettömästi, sillä vastapuolta ei tavallaan ollut olemassa. Kukat
koristivat kaikkien sotilaiden aseita.

Piaan tämä liittyy kahdella tavalla. Muistan hänen laulaneen
vallankumouslauluja Onnelassa, Männistön muorin mökissä. Punaviinipullo
kiersi rinkiä ja sokeat taistolaiset lauloivat. En porvarina ollut
tervetullut noihin illan- ja yönviettoihin. Tulin kuitenkin.

Pia oli kuulolla silloin, kun kysyin itäsaksalaiselta sotilaalta, ampuvatko
he oikeasti jokaisen, jonka näkevät yrittävän paeta uimalla Länsi-Saksan
puolelle. Boltenhagen, jossa näkövammaisten itämerenviikkoa vietettiin,
sijaitsi vain kolmen kilometrin päässä rajasta. Hyvä uimari onnistuisi
pakenemaan länteen vesitse.

En koskaan unohda sotilaan vastausta. Hän sanoi: "Meillä on määräys ampua,
mutta meillä ei ole määräystä osua." Tuskin Piakaan, vaikka siis kommunisti
silloin oli, heidän osuvan halusi.

Kas tässä laulu, joka oli Portugalin vallankumouksellisille merkki lähteä
kasarmeilta. Kun Zeca Afonson Grandola vila morena soi radiossa, he
lähtivätt. Soikoon se nyt Pian muistoksi. Kuin Portugali silloin lie
nuoruustoverini saanut nyt rauhan ja vapauden.


Blogi: tiira-kirjat.blogspot.com
verkkokauppa: www.tiirakirjat.fi