REINO HELISMAAN KUOLEMA
Rillumarei-Repen syntymästä tulee ylihuomenna 13. 7. kuluneeksi sata vuotta. Hän sai elää siitä puolet. Hämmästyttävän tuotteliaan ja verbaalisesti poikkeuksellisen lahjakkaan miehen tekemisiä on analysoitu paljon, joten tahdon kertoa vain, mikä hänessä itseäni on koskettanut lujimmin. Ne ovat vuonna 1965 syöpään kuolleen mestarin viimeiset vaiheet.
Lienee yleisesti tunnettua, että Helismaa sanoitti laulun "aurinko laskee länteen" tietoisena lähestyvästä poismenostaan. Sanoitus kuvastaa toimeliaan, elämänjanoisen rahvaanromantikon haluttomuutta kuolla. Miehen muista, noin viidestä tuhannesta sanoituksesta poiketen tässä soi surun sävel. On raastavan tuskallista lähteä elämän korkeimman riemun riehakkailta tanhuvilta syvään tuntemattomaan.
Uskon Repen setvineen perimmäisiä asioita kuolinvuoteellaan. Sodat käynyt mies hän oli ja tunnusti eräässä radiohaastattelussa, että: "Vaikka mä oon tällanen jätkä, niin kyllä mun täytyy sanoo, että tuli siellä rintamalla monestikin rukoilluksi."
Jos jostakusta, voidaan Reino Helismaasta sanoa hänen työskennelleen loppuun asti. Tapio Rautavaara muisti kaverinsa puhuneen vain muutama päivä ennen kuolemaansa näytelmästä, johon tulisi päähenkilöksi reissumies. Yrittikin panna paperille jotain. Vain käsittämättömiä viivoja ja outoja merkkejä siitä löytyi. Paljon kirjoittanut käsi oli hervonnut kesken tekstinteon.
Niin lähti Repe. Laulut, sketsit, kuunnelmat ja hupailut jäivät. Tykkään valtavasti varsinkin ralleista, jotka mestari itse lauloi. Ääni ei ollut Caruson eikä sävel Sibeliuksen, mutta lajissaan Repe oli kyllä ylittämätön nero.
Blogi: tiira-kirjat.blogspot.com
verkkokauppa: www.tiirakirjat.fi
Helismaan muistokiertue järjestetään syssymmällä. Kannattaa varmaan seurata Promenadi-salin ohjelmistoa, jos kiinnostaa.
VastaaPoistahttp://www.hs.fi/kulttuuri/a1374717879064